Kiertovesipumpuista koristepattereihin – virheitä omakotitalon lämmityksessä

Lämmitys oli ollut kesän pois päältä. Syyskuussa sää viileni ja oli aika laittaa patterit päälle.

Kakkosasunnoksi ostetun rintamamiestalon edellinen omistaja ei ollut opastanut öljylämmityksen saloihin ja oma osaamiseni rajoittui patterin säätöön. Niinpä vääntelin tuon ylikokoiselta puuhellalta näyttävän värkin vipuja aikani ja painelin erinäisten koteloiden nappeja. Mitään ei tapahtunut.

Joten ei kun lukemaan internetiä. Ja soitto putkiliikkeeseen.

Minä: Kiertovesipumppu (vaivalla googletettu) on rikki! Tulkaa korjaamaan.

Putkiliike: Selvä, tullaan.

Odotellessa kiroilin huonoa tuuriani ja edelliseltä omistajalta jäänyttä romukattilaa. Pyörittelin päässäni vaadetta hinnanalennuksesta.

Putkiliike: Terve, olen Pekka.

Opastin kellariin. Pekka katseli kattilaa, tunnusteli putkia. Jostain kuului lorinaa.

Pekka: Kyllä tämä on kunnossa…odotas. (Kääntää kattilan päällä olevaa pyörylää.)

Pekka: Kato! Sulla ei ollut suntti auki. Sen avulla annostellaan lämmintä vettä kiertoon. Kokeile, nyt virtaa kuumaa pattereihin!

—————

Tilattiin jätelava viikonlopuksi, että saatiin kellari tyhjennettyä edellisen asukkaan romuista. Aloitin tyhjentämisen perjantai-iltana.

Puolimädät puuhyllyt lensivät kaaressa lavalle, vanhoissa betoniputkissa oli enemmän työtä. Niiden raahaaminen nosti kiukkutasoa ja jaksoin vielä puolen yön aikaan repiä vanhoja väliseiniä alas.

Edelliseltä asukkaalta oli jäänyt yhteen väliseinään kiinni myös patteri, joka ei toiminut. Vaikka putkiremonttikin oli tehty.

”Koristepatteri”, mutisin itsekseni adrenaliinihöyryissä ja ryhdyin repimään sitä omin luvin voimalla irti.

Pekka: Ymh, haloo?

Minä: Terve! Sori, että soittelen lauantaiaamuna ennen kahdeksaa. Et kai ollut nukkumassa?

Pekka: Kyllä minä yleensä tähän aikaan nukun.

Minä: Meillä on pieni ongelma.

Pekka: Mikähän mahtaa olla ongelma.

Minä: No tuota, meillä hajosi yksi patteri tuolta kellarista ja siitä roiskuu vettä. Saatiin se yöllä kyllä tukittua auttavasti, mutta pitäisi saada se suljettua ihan kokonaan.

Pekka: Jaaha. No jos minä juon ensin kahvin. Tulen sitten.

—————

Öljysäiliön päällä oleva mittari näytti, että säiliössä on 91 yksikköä jäljellä.

Pari kuukautta myöhemmin lukema oli jo yli sadan. Viikko kerrallaan lukema vain kasvoi. Satakymmenen, sataviisitoista…olimme keksineet ehtymättömän energialähteen.

Pakkasten häämöttäessä lukema kuitenkin pysähtyi. Samaan aikaa loppui myös lämmin vesi. Hämmentyneenä otin puhelun Pekalle.

Pekka: Se mittaa etäisyyttä säiliön yläreunasta öljyn pinnan tasolle.

Minä: Jaa. Se etäisyys pohjalle on sitten 129 senttiä.

Pekka: Soittakaa tähän numeroon. Pojat tuovat lisää.

—————

Mitä opimme? No ainakin muutaman asian.

1. Kysy edelliseltä asukkaalta tarkkaan miten talossa asutaan.
2. Kysy yksityiskohtaisesti asioista, joista sinulla itselläsi ei ole kokemusta.
3. Kysy typeriäkin kysymyksiä.
4. Tunne ainakin yksi Pekka, jolle voi soittaa vaikka lauantaiaamuna kello kahdeksan.

Kimmo Hattunen
Kirjoittaja työskentelee If Vahinkovakuutus Oy:n markkinoinnissa

PS. Minulla on kokemusta myös rintamamiestalon takan lämmittämisestä… lue tarina uusavuttomasta nuohoojasta!