Haussa vanha navetta ja puoli valtakuntaa

Talokuume saattaa iskeä yllättäin ja pahasti potkaisten! Kaikki sitä poteneet tietävät myös yleisimpien jälkitautien oireet: pankkireissut, lainhuuto, velkakirja… Me olimme leikkineet tällä tulella ja ajatuksella jo jonkin aikaa. Että hankkisimme pienen mökintapaisen tilan, jostain ihan läheltä vain… Mutta kuinkas sitten kävikään: äkkinäinen polttava tarve saada joku hurjaa remonttia kaipaava kohde muodostui lähes pakkomielteeksi ja maatilamaniaksi, josta ei ollut toivettakaan parantua. Kiikarissa oli vähintäänkin vanha navetta ja puoli valtakuntaa! Tästä alkaa tarina vanhan maatilan hankkimisesta ja remontoinnista vanhaa kunnioittaen.

Navetta ja puoli valtakuntaa -juttusarjassa pääset seuraamaan vanhan maatilan hurjaakin hurjempaa remonttiprojektia. Tilasta remontoidaan lapsiperheen omaa maatilaunelmaa pikkuhiljaa ja vanhaa kunnioittaen.

Avainsanat: hirsitalo, navetta ja maatila

Istuimme lähes kaiken vapaa-aikamme Etuoven hakupalvelussa. Teimme hakuja lähes kaikilla mahdollisilla hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä, asunnoista loma-asunnoista sekä maa- ja metsätiloista. Tärkein kriteerimme oli kuitenkin alue, jonka sisältä kohteen oli löydyttävä: joko Päijät-Häme tai Kymenlaakso. Tämä oli perusteltu kulkusuunta perhepoliittisista syistä. Toki myös budejtti saneli rajat, mutta emme missään tilanteessa halunneet valmiiksi remontoitua kohdetta. Paikan piti olla 90% remontoitava!

Haimme mm. hakusanoilla hirsitalo, navetta ja maatila. Näitä käytimme ja tallensimme hakuvahdeiksi sormet rakoilla. Olimme lähes luopumassa toivosta, kunnes eräänä viikonloppuaamuna Etuoven hakuvahti muistutti mahdollisesta unelmakohteestamme. Tästä hetkestä lähtivät asiat vyörymään eteenpäin!

Eka tarjouskierros meni ohi, toisella tärppäsi

Koko prosessi tämän kohteen omistajaksi oli pitkä, tai ainakin 1,5 kk tuntui siltä! Ensimmäiseen tarjouskierrokseen emme edes ehtineet mukaan, koska joku teki todella hyvän tarjouksen, paljon päälle pyyntihinnan – ja taas menetimme toivon.. Mutta seuraavana viikonloppuna mieheni saikin viestin, että kyseinen tarjous ei edennytkään kauppoihin, joten meillä oli jälleen mahdollisuus.

Olimme paikalla heti seuraavana päivänä (kuten aikamoni muukin) ja kolusimme paikat läpi. Ihastuimme paikkaan valtavasti! Mieheni kehitti välittömästi rakkaussuhteen upeaan navettaan ja minä kauniiseen punamultaiseen hirsiluhtiaittaan. Päärakennus oli viimeksi remontoitu 50- tai 60-luvulla, se näytti hyvin surulliselta. Me molemmat kuitenkin tajusimme, että vaikka tästä saa remontoimalla upean, se tulee vaatimaan todella törkeän paljon työtä.

Lisäksi päänvaivaa aiheutti hyvin vanha öljysäiliö, josta ei ollut tarkastusraporttia. Tästä saattaisi tulla kallis lasku.. Tiedostimme kuitenkin, että remontoitavaa kohdetta tässä ollaan hankkimassa. Jossain aivojeni sopukassa näin, miten kaunis tästä paikasta jonain päivänä tulisi. Se vain tarvitsisi hieman rakkautta – välillä vähän ehkä kirosanojakin – mutta ennenkaikkea intohimoa!

Meidän oma remonttiunelma

Päätimme siis ottaa riskin talon suhteen ja teimme tarjouksen, johon vastausta odottelimme parikin viikkoa. Välillä jo menetimme toivon, mutta päätimme kuitenkin odottaa ja antaa toiselle osapuolelle aikaa päättää. Luopuminen oli iso päätös myyjälle.

Ja loppu on siis historiaa. Olemme suht räjähtäneen, 1800-luvun pienen maatilan ja hirsitalon onnellisia omistajia! Tästä alkaa tarina, miten vanhaa taloa remontoidaan ja millaisia kiemuroita matkan varrelle vielä osuu. Uskallan luvata, että tarinoista ei tule puuttumaan jännitystä ja nopeita käänteitä!

Olemme tehneet periaatepäätöksen tilan uudistamisesta: ostamme uutta vain mikäli kierrätyksestä ei löydy sopivaa.  Tälläkin hetkellä automme takatilassa makaa yksi Arabian wc-istuin sekä lavuaari 😀 Ne löytyivät käytettynä, mutta erittäin hyväkuntoisina. Pyrimme myös palauttamaan alkuperäistä 1900-luvun ilmettä mahdollisimman paljon. Vanhat ikkunat ovat edelleen tallella, mutta varmasti tämän asian suhteen joudumme tekemään hieman kompromisseja.

Voimme siis ylpeästi esittäytyä tämän tilan neljäntenä isäntänä ja emäntänä! Ja minähän olen muuten paistanut jo tuvan leivinuunissa ensimmäiset leivät.

Tulen jatkossa täällä Etuovi-blogissa kertomaan vaiheita maatilan remontoinnista ja elämästä. Toivoisin myös kiinnostavia vinkkejä ja keskustelua sieltä näytön toiselta puoleta.

Alkoiko sinua jo kutkuttamaan tai kauhistuttamaan ajatus omasta pienestä maatilasta ja puolesta hehtaarista metsää? Etuovesta löytää just nyt tällaisia, ”navetta ja ennen 1950-lukua rakennettuja” unelmia. Mielelläni vinkkailen myös, jos joku etsii kohdetta… on nyt tullut tuo Etuoven hakuvahti hyvin testattua!

Ihanaa Viikkoa! Me tähtäämme remontoimaan tätä unelmaamme!

Terkuin, Kati

PS. Lämmin Kiitos kiinteistönvälittäjä LKV Kirsi Oksaselle Kouvolan Omatkodit kiinteistönvälityksestä! Autoit meidät unelman alkuun!!