Niin kivaa kuin remonttiin ryhtyminen onkin, on sen keskellä eläminen melko syvältä. Ja rempan keskellä eläminen kerrostalossa vasta syvältä onkin. Keittiön kaapeista puretut tavarat siirtyivät ”luontevasti” olohuoneeseen, koska muutakaan paikkaa tälle järjettömälle määrälle rojua ei löytynyt. Myös kaikenlaiset hionta- ja sahaustoimenpiteet toivat oman ”mausteensa” arkeemme; pölyäviä remppahommia kun ei voinut ulkoistaa omalle pihamaalle.
Kaappien tyhjennyksen jälkeen aloitimme sekä kiintokalusteiden että kaakeleiden irrottamisen. Molemmat hommat kävivätkin yllättävän kätevästi, kaakelit irtosivat jopa pelkän taltan ja vasaran avulla. Tässä vaiheessa tajusin kuitenkin riisua ”vaaleanpunaiset remppalasit” silmiltäni; maalaushommiin ei ryhdyttäisikään ihan suit-sait-sukkelaan.
Kaakelit seinästä revittyämme totesimme, että paljastunutta pintaa ei pelkällä hiekkapaperilla tasoiteta. Onneksi paikallisesta konevuokraamosta sai vuokrattua jo seuraavaksi päiväksi ammattilaiskäyttöön tarkoitetun hiomakoneen ja imurin. Palvelu oli muutenkin todella avuliasta kerrottuani kaakeleiden alta paljastuneesta katastrofista. Kunnon työvälineillä pinnat saatiin tasoitettua vain muutamassa tunnissa ja laitteet palautettiin takaisin heti seuraavana päivä.
Mukavaa vastapainoa kaakeleiden alta paljastuneelle perunapellolle toivat lukuisat, sormenpään kokoiset reiät muualta seinistä, joihin tulisi uppoamaan noin ämpärillinen tasoitetta. Jos betoni on sisustuksessa nyt “kuuminta hottia”, niin kaappiemme alta paljastunut seinäpinta vasta liekeissä olikin…
Ymmärsimme melko pian eristää avokeittiön muovilla hiontahommiin ryhtymisen jälkeen. Kaikkea pölyä ei tälläkään toimenpiteellä saatu muusta huoneistosta eristettyä, mutta pahin laskeuma nyt kuitenkin.
Usean hionta- ja kittauskierroksen lomassa piirsimme paikat niin seinä- kuin alakaapeille. Näiden perusteella kiinnitimme keittiöalan ehkä fiksuimman innovaation – kiinnityskiskot – paikoilleen. Tämän jälkeen vuorossa olikin katon ja seinien maalausta sekä lattian asennus.
Budjetti projektille oli varsin maltillinen. Kuvissakin näkyvää, valkoista maalia oli onneksi jäänyt jäljelle edellisestä maalausprojektistamme, joten tähän meidän ei tarvinnut uhrata pennostakaan. Valkoisen maalin kaveriksi ostin vaaleanvihreää kosteantilan maalia, mutta tätäkään ei tarvittu kolmea litraa enempää. Lattialle valitsin haaveilemaani vinyylikorkkia edullisemman, betonilaattaa muistuttavan laminaatin, jonka kosteudenkestävyyden kerrottiin olevan jopa 60% parempi peruslaminaattiin verrattuna.
Kiintokalusteet kilpailutin kolmella eri yrityksellä. Näistä voiton vei ylivoimaisesti eräs iso, ruotsalainen huonekaluketju, josta saimme kalusteet jopa 1 500 euroa edullisemmin muihin verrattuna. Ainoa miinus oli se, että jouduin tekemään keittiösuunnitelman itse. Tähän tuhraantui pari iltaa (ja hermoa) kiitos pätkivän nettiyhteytemme. Kerrottakoon, että keittiösuunnitelma käytiin yhdessä vielä yrityksen edustajan kanssa läpi ennen tilausta, ja saimme myös tässä erittäin hyvää palvelua. Jos budjettimme olisi ollut kolme kertaa enemmän, olisin takuulla valinnut avaimet käteen -paketin ja kahden viikon etelänmatkan remontin ajaksi.
Myös kodinkoneet kilpailutettiin, mutta nämä päädyin lopulta ostamaan kahdesta eri paikasta. Näin sain koottua haluamani tuotteet mahdollisimman edullisesti.
Kuvakaappaus Himohamstraajat TV-sarjasta? Ei sentään! Sehän on meidän olohuone! 😉 Luojan kiitos, tämäkin kaaos on jo selätetty.
”Another one bites the dust”.
Tässä vielä maistiainen lopputuloksesta, josta enemmän viimeisessä, kolmannessa remppa-postauksessa :-).
Kuvat: Liisamaija
P.S. Muista lukea myös Keittiöremontti pienellä budjetilla, osa 1. Lähtötilanne.
Katso myös nämä
Yhteistyössä Urakkamaailma.fi
Yhteistyössä Urakkamaailma.fi
Yhteistyössä Urakkamaailma.fi
