Unelmissa uusi koti – Hillan tarina

Hei sinä siellä ruudun toisella puolen. Tosi kiva, että olet löytänyt tänne Etuoven blogiini, jonne kirjoitan tänään ensimmäistä kertaa. Nimeni on Hilla Stenlund ja olen kiinnostunut kaikesta asumiseen, asunnon hankintaan, muuttamiseen ja kodin sisustamiseen liittyvästä. Meidän perheellä on unelmissa uusi koti.

Näiden blogitekstien kautta pääsen kertomaan teille meidän perheen asumisesta ja siitä, miten unelmiimme ujuttautui pikkuhiljaa uusi koti. Uuden kodin etsimiseen ja löytämiseen liittyy kuitenkin paljon tunteita ja ajatuksia, joita haluan jakaa näiden tekstien kautta ja keskustella aiheista myös teidän lukijoiden kanssa. Siksi aloitin Etuoven bloggaajana. Tervetuloa matkaan mukaan. 

Koti on tärkeä paikka minulle ja meidän perheelle. Asumme parhaillaan 54 neliön kaksiossa Helsingissä. Koti-ihmisenä haluan luoda kotiimme viihtyisän ja kodikkaan tunnelman. Koti on paikka rauhoittua, elää arkea ja viettää aikaa rakkaiden kanssa. Koti on kuitenkin myös paikka, missä neliöt loppuvat joskus kesken, aika ajoin pitää remontoida, viikottain pitää (saa) siivota – joskus muuttokin voi olla edessä, unelmien tai pakon edessä.

Unelmissa siintää uusi koti

Meidän perheelle uuden kodin etsiminen ja asunnon vaihtaminen tulivat ajankohtaisiksi asioiksi viime kevään ja menneen kesän aikana. Asiat olivat toki muhineet jo pidemmän aikaa meidän mielessä, mutta vasta ajatuksen tasolla. Keväällä havahduimme lopulta siihen tosiasiaan, että neliöt alkavat toden totta loppua kesken.

Meidän pitäisi varmasti alkaa toimia, jos haluamme löytää kasvaneelle perheellemme uuden viihtyisän kodin. 

Oli otettava ensimmäinen askel kohti uutta kotia.

Meistä tuli viime syksynä kolmihenkinen perhe. Maailma mullistui kertaheitolla, kun perheeseemme syntyi pieni tyttö tuona kuulaana lokakuun yönä. Pieni tuhisija liittyi joukkoomme ja vauvaelämän mukana saapui myös monen monta tavaraa, kuten kahdet vaunut, hoitopöytä, pinnasänky, sitteri, syöttötuoli ja niin edelleen siinä pitkässä listassa. Rakkauden täyteisen pilvihattaran takaa aloimme vähitellen katsella kotimme neliöitä uudella tapaa. Arkiset realiteetit laittoivat meidät välillä ahtaalle ja lopulta oli myönnettävä: me emme enää mahdu tänne. 

54 neliön kaksiossa seinät alkoivat tulla vastaan ja tila loppua kesken. 

Siitä alkoi ajatustyö, joka myöhemmin muuttui teoiksi. Missä olisi meidän seuraavat, tuleva uusi koti?

• Minne haluamme muuttaa?
• Millaisessa ympäristössä haluamme lapsiperheenä asua?
• Mikä olisi oikea paikka meille?
• Kuinka paljon enemmän neliöitä tarvitsemme?
• Miten pitkiä työmatkoja olemme valmiit matkustamaan, entä päiväkoti?
• Millainen asunto mahtuu budjettiimme?
• Onko seuraava koti taas muutaman vuoden väliaikainen ratkaisu vai haluaisimmeko viihtyä siinä pidemmän aikaa?
• Kuinkahan paljon saamme lisää lainaa?
• Osaammeko myydä asuntomme itse vai tarvitsemmeko välittäjän?
• Millaisen kodin haluamme?
• Minkä aikakauden taloista pidämme?
• Mitä seuraavassa kodissa pitäisi ainakin olla?
• Millaisia kriteerejä meillä on? 

Päässä sinkoili monenlaisia kysymyksiä, ajatuksia, unelmia, toiveita, mutta myös huolia, pelkoja ja mahdollisia ongelmia tai ainakin hidasteita. Vaikka muuttaminen ja uudesta kodista unelmointi on pääosin ihanaa, kasvattaa se välillä harmaita hiuksiakin.

Asunnon vaihtaminen herättää monenlaisia tunteita

Minua on aina auttanut se, että juttelen asioista ääneen ja otan selvää asioista. Kevään ja kesän aikana aloimme mieheni kanssa seurata asuntojen hintoja päivittäin. Ensin etsimme uutta kotia lähinnä Helsingin alueelta, kunnes realiteetit tulivat vastaan ja aloimme laajentaa hakua.

Etuovi.comin hakukoneeseen voi syöttää haluamansa asunnon sijainnin monella eri tavalla ja rajata kriteerejä muillakin tavoilla. Hakukone kävi kuumana, kun syötimme sinne erilaisia hakukriteerejä ja vertailimme tarjontaa. Olimme kuitenkin tehneet päätöksen pysymisestä pääkaupunkiseudulla; halusimme inhimilliset työmatkat, mukavan lapsiystävällisen asuinympäristön, tarvitsimme lisää tilaa ja hyvät liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet. Siis se aika klassinen tilanne kun perhe kasvaa.

Etsin googlettamalla erilaisia artikkeleja asunnon myyntiin ja ostamiseen liittyen sekä seurasin asuntokauppaan liittyvää keskustelua. Yritin myös päivittää omaa tietouttani sen suhteen, mitä asunnon hankinnassa on otettava huomioon ja miten muutto vanhasta kodista uuteen kannattaa järjestää?

On sanonta, että tieto lisää tuskaa. Tuo sanonta ei minun mielestäni päde asuntoasioissa, lähinnä vain olo helpottuu, mitä enemmän itse tietää ja ymmärtää asioista. Tuska on ainakin itselläni silloin suurin, kun päässäni hyppii x-määrä kysymysmerkkejä.

Asumiseen ja omaan kotiin liittyy niin paljon tunnetta. Koettuja hetkiä, muistoja ja arkista elämää. Käytännön pulmia ja rajoitteita. Juttelimme uuden kodin hankinnasta ja siihen liittyvistä asioista paljon myös ystävien, vanhempiemme ja muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Saimme hyviä vinkkejä, ideoita, suosituksia, mielipiteitä ja neuvoja.

Ennen pitkää kuitenkin aloimme huomata, että omaa ääntä on kuunneltava kaikista tarkimmin – vain meidän perhe oikeasti tietää mitä haluamme ja me olemme loppu viimein valinnan edessä. Mitä me asumiselta haluamme? Monilla ihmisillä on usein mielipide asumiseen liittyvissä asioissa ja painavaa sanottavaa, mutta silti muiden mielipiteille ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Asumisasioissa on kuunneltava omaa järkeä ja omaa sydäntä.

Jos jonkin vinkin haluaisin itse antaa samassa tilanteessa olevalle kuuluisi se varmaan näin: ota selvää asioista ja kuuntele omaa sydäntä.

Se on lopulta iso päätös, kun ryhtyy katselemaan uutta ja päätyy laittamaan oman kodin myyntiin. Hetkellisesti astuu tyhjän päälle. Ainakin minusta tuntuu siltä, koska haluamme ensin myydä omamme pois ja sitten vasta ostamme seuraavan. Emme halua, emmekä laina-asioiden takia edes voi astua kahden asunnon loukkuun. Asioissa on edettävä yksi steppi kerrallaan. Siinä hetkessä, kun oma on myyty ja seuraava ei ole vielä löytynyt, tuntuu yhtäaikaa vapaalta ja tyhjältä. Siihenkin tunteeseen on varauduttava.

Nauti matkasta kohti uutta kotia

Perhe-elämämme sanastoon on kuulunut menneen vuoden aikana myös kiire. Kädet ovat täynnä pienen ihmisen kanssa. Kaiken sen rinnalla uuden kodin etsiminen ja muuttaminen voi alkaa näyttää liian isolta möröltä. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että muuttoprojektista voi nauttia matkan varrella – liittyyhän siihen kokonaisuudessaan niin paljon ihania asioita ja kutkuttavaa uuden alkua.

Kannattaa uskaltaa unelmoida, sanoa toiveitaan ääneen ja mennä niiden perässä. Ihan varmasti se unelmien uusi koti odottaa jokaista jossain, ennemmin tai myöhemmin. Koko asunnonvaihtoprojektin aikana pitäisi muistaa se, vaikka välillä pipo kiristäisikin tai tilanne tuntuisi lohduttomalta kun sopivaa kotia ei millään meinaa tulla vastaan.

Tämän menneen kesän lopussa saimme lopulta hautomisen valmiiksi. Ryhdyimme tuumasta toimeen ja tarve muuttui teoiksi. Olimme päättäneet vaihtaa asuntoa ja laittaa omamme myyntiin. 

Miten asiat ovat edelleen nyt syksyyn mennessä? Siitä kerron seuraavassa tekstissä lisää. Sen voin jo paljastaa, että asiat ovat liikahdelleet mukavalla tavalla eteenpäin. 

Kauniita syyspäiviä sinulle.

Hilla Stenlund 

Osa tekstin kuvista valokuvaaja Salla Smedsin ottamia. Hänen kauniiseen Instgram-tiliin pääset tutustumaan täältä: @sallashome