Vanhan talon haju ei aina tarkoita homeongelmaa

Vanhan talon haju ei aina tarkoita homeongelmaa. Se voi olla tetrakloorianisolin aiheuttama.

Kansankielellä ”mummonmökin” tai vanhan rakennuksen hajun aiheuttajaksi on usein epäilty pääsääntöisesti kosteusvaurioita ja mikrobien tuottamia homeitiöitä. Näin ei kuitenkaan aina ole, eikä hajuongelmaisesta rakennuksesta löydy merkittäviä kosteusvaurioita tai homeongelmia, kun niitä tarkemmin tutkitaan.

Mummonmökin tai homehajuksi kuvaillun hajun aiheuttajana voi olla kloorifenoliyhdisteinen puunsuoja-aine, joita käytettiin Suomessa puun sinistymisen estoaineena sahateollisuudessa pääosin 1930- 1990 luvulle saakka. Kymi- yhtiön (nykyisin UPM-kymmene Oy) valmistama KY- 5 on näistä tunnetuin sinistymisen estoaineen tuotemerkki.

Haju on sikäli kiusallinen, koska se tarttuu helposti tekstiileihin ja käytännössä lähes kaikkeen materiaaliin, Suomen talokatsastuksen kuntotarkastaja Pekka Vaittinen toteaa. Haju tunnistetaan usein myös näissä rakennuksissa asuvista ihmisistä, materiaaleista ja jopa kotieläimistä.

Vanhan talon hajut ovat olosuhteiden ja kemiallisten reaktioiden tulosta

Hajujen syntymiseen vaikuttaa mm. puumateriaalien ikääntyminen, lämpötila ja ympäristön liian korkea kosteuspitoisuus ja mikrobivaurioituminen.  Talvikaudet kylmillään olevassa kesämökissä, tai vähäisellä lämmityksellä olevissa asuin-, tai varastotiloissa hajujen syntyminen on aktiivisempaa ja usein myös selkeämmin tunnistettavissa.

Kloorifenoliyhdisteisellä puunsuoja-aineella käsitellyissä puurakenteissa tapahtuu hidas, vuosikymmeniäkin kestävä kemiallinen reaktio, joissa havaintojen mukaan jo vähäinenkin kosteus sekä mikrobien aineenvaihduntaprosessi edistää kloorianisolien tuottoa.

Kloorianisolien suurin haitta on niiden aiheuttama joskus hyvinkin voimakas haju, joka synnyttää huolta asumisturvallisuudesta ja terveellisyydestä. Hajun vaikutus eri materiaaleihin voi tehdä niistä käyttökelvottomia, koska sen poistaminen voi olla hankalaa ja joskus miltei mahdotonta. Vanhoissa rakennuksissa voi olla saman aikaisesti myös homevaurion, sekä puunsuoja aineen tuottama sisäilmaongelma.

Asumisterveysoppaasta ei löydy raja-arvoja kloorianisolien pitoisuuksille sisäilmassa, mutta maamme terveydensuojelulaissa kuitenkin katsotaan häiritsevän hajun olevan jo itsessään mahdollinen terveyshaitta. Kloorianisolien pitoisuus voi olla sisäilmassa mittaustuloksissa todettuna hyvin vähäinen, (alle 0,001μg/m³⁾, mutta haju on useimmiten kuitenkin hajuaistilla havaittavissa. Itse asukas ei välttämättä aina tunnista hajua, johtuen hajuaistin tottumisilmiöstä. Poikkeavan hajun rakennuksessa huomaa helposti ollessaan pidemmän aikavälin poissa.

Tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa, onko ilmaan erittyvä kloorianisoli haitallista, vai onko haitta lähinnä stressiperäistä sen aiheuttaman hajuaistimuksen vuoksi.

Hajun karkottaminen on vaikeaa

Tetrakloorianisolin hajua tuottavan  puutavaran poistaminen rakennuksesta on työlästä ja hajuongelmaisten rakenneosien kartoittaminen vaikeaa. Hajut voivat olla kontaminoituneet myös niihin rakenneosiin, jotka eivät itse tuota hajua. Useimmiten hajuhaitta on tarttunut myös kalusteisiin, tekstiileihin, vaatteisiin ja lähes kaikkeen rakennuksessa olevaan irtaimistoon. Mikäli hajua ei näistä pystytä pesemällä, hiomalla tai maalaamalla poistamaan, suositellaan niiden hävittämistä. Muuten hajut kulkeutuvat sinne, minne hajuvaurioitunut irtaimistokin.

Hajun kulkeutumista sisätiloihin voidaan vähentää ilmatiivistämällä rakenteita sellaisilla tuotteilla, joilla on riittävä kemiallisten päästöjen diffuusiovastus. Rakennusmuovit ja teipit eivät estä hajujen kulkeutumista. Kapselointi ei kuitenkaan poista itse ongelmaa, eikä koskaan ole 100% tae hajuongelman ratkaisemiseksi. Sisäilman otsonointi poistaa kloorianisolien tuottamaa hajua korkeintaan vain hetkeksi, eikä ole siten suositeltava toimenpide.

Rakennuksen kuntotarkastuksen yhteydessä tulee mahdollisimman kattavasti selvittää hajuhavaintoihin liittyvät riskit. Myös kreosootin mahdollisuus tulee selvittää. Rakenteita avataan tarvittavassa laajuudessaan ja materiaalit on suositeltavaa tarvittaessa tutkia myös laboratoriotutkimuksin, jotta voidaan todeta, että onko kohteessa kreosootin,  kloorianisolien vai mikrobien, tai mahdollisesti näiden kaikkien aiheuttama hajuhaitta.

Korjaustarpeiden laajuus selviää parhaiten kuntotarkastuksen yhteydessä, sekä riittävän laajalti tehtävien kuntotutkimuksien avulla. Joskus rakennusta ei ole enää taloudellisessa mielessä järkevää korjata, koska uuden rakentaminen voi olla kannattavampi vaihtoehto.

Jos tarvitset apua hajuongelmien jäljille pääsemisessä tai muihin rakennusten kuntoon liittyvissä asioissa, niin Etelä- ja Länsi-Suomen alueilla apuna ovat Suomen Talokatsastus Oy:n asiantuntijat. Tutustu palveluihin täällä! 

Lisätietoja Suomen Talokatsastus Oy, p. 010 337 3488

Lähdetiedot:

• Sisäilmayhdistys
• Vesihallitus tiedotus 258 Selvitys saha – ja kyllästystoiminnan, sekä uiton ja tukkien varastoinnin vesiensuojelukysymyksistä
• Martti Levòn muistelmateos Tekniikka, työ ja teekkarihenki
• Suomen talokatsastus Oy kuntotutkimukset 2018-2019