Ihanan kamala 60-luku

Kuuskytluku oli se kuuluisa vuosikymmen, kun vuodesohva syrjäytti hetekan, hameenhelma puolittui ja rakkauden maailma avartui!

Sokeripussien säännöstely ja pula-aika olivat 1960-luvulle tultaessa onnellisesti ohi ja ylelliseksi mielletty tuhlaileva kertakäyttökulttuuri alkoi nostaa päätään. Muovi tuli ja mullisti sekä suunnittelun että ajattelutavan: tuolin ei tarvinnut enää kestää isältä pojalle – riitti kun se kesti sesongista sesonkiin!

60-luvulla rakentaminen oli kokeilevaa tiedettä, jossa arkkitehdit ja insinöörit iskivät laulellen käsiä yhteen ja roiskivat estottomasti betonia sinne, väriä tänne ja paneelia tuonne. Painetta innovatiivisuudeen armomipesään lisäsi kaupungistuminen, kun maalta kaupunkiin muuttavat ihmiset tarvitsivat nopeasti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tästä alkoi mielipiteitä jakava suurten betonilähiöiden synty.

Tämänkertainen Viikon Valinnat postaus sai inspiraationsa Suomen Arkkitehtuurimuseon 60-luvun arkkitehtuuria esittelevästä näyttelystä. Vuosikymmen jakoi vahvasti mielipiteitä ja olenkin koonnut alle neljä kotia, joissa näkyy koko kuusikymmentäluvun ihanan epäsointuinen kirjo, kun tarjolla oli väriä, iloa, synkkyyttä, rumuutta ja rouheutta!

Kantaisä Kontula

Kontula – tuo betonilähiöiden synnyinmaa! Vuonna 1967 valmistunut elementtikerrostalo oli valmistuessaan jotain äärimmäisen erikoista ja hienoa! Maalta kerrostaloon muuttavat ihmiset vieroksuivat kuitenkin elämää ilman metsää ja pelkäsivät lähiöelämän köyhdyttävän lastensa mielikuvituksen.

Pelot on monta kertaa todettu katteettomiksi ja nykypäivän tiiviitä kaavoituksia kauhistellessa näyttävät 60-luvulla talojen väliin jätetyt viheriöt hulppeilta! Hulppeaa ovat myös talon asuntojen isot huoneet, selkeät muodot ja suuret ikkunat. Julkisivun upea aaltomaisuus on ajattomuutta parhaimmillaan ja muistuttaa kovasti nykypäivän kerrostaloja.

Katso lisää kuvia ja tietoja tästä kohteesta

Ullanlinnan ilmestys

Tämä talo on jyhkeä ja mahtipontinen kuin seilaamaan suuntaava merialus. Alimman kerroksen julkisivusta sisäänpäin vedetty rakennuslinja ja suuret ikkunat saavat talon suorastaan leijumaan! Mutta millähän mielin Ullanlinnan jugendtalot ovat vuonna 1962 ottaneet kylkeensä tämän irottelevan teinilapsen?

Oulun arkkitehtuurisen tiedekunnan rakennussuunnittelun professori Janne Pihlajaniemi tutki väitöskirjassaan ikkunoista avautuvien näkymien vaikutusta asunnon arvoon ja huomasi arkkitehtuuriltaan arvostettujen kauniiden rakennusten nostavan hintaa viidestä kuuteen prosenttia eli saman verran kuin merinäköala. Tässä asunnossa saat kaiken: tyylikkäästi remontoidun kodin ja upeat näköalat sekä merelle että Ullanlinnan arvostettuun jugendkortteliin.

Katso lisää kuvia ja tietoja tästä kohteesta

Tapiolan tavallinen talo

Monelle tämä talo on malliesimerkki siitä ihan tylsän tavallisesta kodista. Minussa tasakatto, synkkä puupaneeliverhous ja vaaleanruskea tiili eivät herätä minkäänlaista innostusta.

Tämän tyyppisiä pientaloja rakennettiin 1960-luvulla paljon ja niiden yhtenä suunnannäyttäjänä toimi Tapiolan keskustan suunnittelukilpailun voittanut arkkitehti Aarne Ervin. Tapiolaan Otsolahden merimaisemiin, mäntymetsän syleilyyn rakentui aikansa arkkitehtuurinen mestariteos, jonka arvon ymmärrän vasta talon sisäkuvista. Uniikki kuparinen avotakka, suuret hengettömät ikkunat ja avarat huoneet ovat niin ällistyttävän upeita ettei taloa uskoisi masentavien ulkokuvien perusteella samaksi.

Katso lisää kuvia ja tietoja tästä kohteesta

Puupaneelirivari

Tämä talo on kuin polulle kaatunut vanha puu: konstailematon, maisemaan uppoava ja virtaviivaisuudessaan tosi nätti. Talon kylpytiloissa on alkuperäiset iloisen värikkäät kaakelit, joista voi ammentaa inspiraatiota tulevaan remonttiin. Talossa on 60-luvun rivitaloille tyypillinen ja antiikin ajan roomalaisilta lainaan napattu atriumpiha, jonka keskeltä näkee kuinka kauniisti muurit kehystävät taivaan.

Katso lisää kuvia ja tietoja tästä kohteesta

Ajan arkkitehtuurin ihanne oli rakenteita korostava, pelkistetty ja virtaviivainen rakennus. Mittasuhdeajattelu, standardointi, tehokkuus ja edullisuus eivät vielä syöneet toteutuksen laatua tai vieneet mennessään sen herkkää muotokieltä.

1960-luvun parhainta antia ovat ehdottomasti suuret ikkunat ja sisätiloissa valon kulkua hämmästyttävästi ohjailevat verrattomat ratkaisut. Tämän vuosikymmenen talojen kauneus piilee niiden vähäeleisyydessä, hienostelemattomuudessa ja kerroksellisuudessa. Rumakin on rakkauden sana kun pinnan alta löytyy pyhä yksinkertaisuus.

Karmean ihanaa viikonloppua, toivottaa Meilahdenmutsi

Lähteet: yle.fi, 60-luku.fi, mfa.fi, Wikipedia, hs.fi