Ouluun asettunut Helsinkilover
Tällä kertaa Viikon valinnat pureutuu 2000-luvun alun arkkitehtuuriin, jota hallitsivat pulpettikatot, lasijulkisivut ja loppuun asti viety kliininen minimalismi.
2000-luvulla Suomen presidentiksi nousi ensimmästä kertaa nainen ja jokaisella oli taskussaan Nokian puhelin sekä tukku euroja. Internet alkoi olla arkipäivää ja facebook liitti toisensa onnellisesti unohtaneet vanhat koulukaverit takaisin yhteen. Radiossa soi vuosituhannen alun sisustusta myötäillen Yön Rakkaus on lumivalkoinen.
Vuosituhannen vaihteessa arkkitehtuurissa palattiin 80– ja 90-luvun hurvittelevista kurveista takaisin kohti 60-luvun minimalismia. Taloista suunniteltiin yksinkertaisia laatikoita, jotka vuorattiin lasilla ja päällystettiin vanhanajan viistopintaisella pulpetilla. Taloista suunniteltiin kuitenkin 60-luvun rouheasta ja hienostelemattomasta tyylistä poiketen täysin sliipattuja, kliinisen valkoisia ja viimeisen päälle harkittuja. Juuri tällainen virheettömyyden tavoittelu on lyönyt 2000-luvun alun taloihin suoranaisen tylsyyden leiman.
Suomi 100 Asunnot -blogisarjassa käydään juhlavuoden kunniaksi läpi kaikki Suomen itsenäisyyden vuosikymmenet arkkitehtuurin, elämisen ja asumisen näkökulmasta. Hyppää mukaan asuntobongausaikamatkalle läpi Suomen historian!
Rakastan vanhoja taloja, kuluneita portaita ja henkeä, jonka historia on koteihin lämmöllä puhaltanut. Rakenne ja -sisustusratkaisut saavat olla minusta mielummin kauniita kuin käytännöllisiä enkä ehkä juuri siksi lukeudu 2000-luvun talojen suurimpien fanien joukkoon. Onneksi joukosta löytyi muutama hipinkin hymyyn saava kohde!
2000-luvun kerrostalot
2000-luvun alussa alettiin entisiä koivikkoja ja puistoja kaavoittaa uudelleen ja täydennyrakentaminen pääsi tosissaan vauhtiin. 90-luvun lasitusbuumi jatkui astetta villimpänä ja varsinkin julkisivut tehtiin usein kokonaan lasista! Sisätilat sävytettiin mielikuvituksellisesti valkoisella ja harmaalla.
Upealla paikalla Oulun Kiikelinrannassa sijaitseva kerrostalo on rakennettu tekosaareen vetten päälle vuonna 2000. Talossa on upeaa 60-luvun leijuvuuden tunnetta sisäänpäin vedetyn kivijalan ansiosta. Laaja lasitus sekä valkoisen rappauksen, harmaan kiven ja punertavan puun yhdistelmä on harmoninen.
Aina Pohjoista rautatienkatua kulkiessani katseeni osuu näihin hauskan värisiin kattoikkuinoilla rei´itettyihin taloihin. Eriskummalliset muodot ja sieltä täältä saippuakuplan tavoin esiin pulpahtavat lasiparvekkeet tekevät talosta superjännän!
2000-luvun rivitalot
Vuosituhannen alun rivitalot ovat lähes poikkeuksessa kaksikerroksia todennäköisesti juuri täydennysrakentamisen ja siitä johtuvan tilan puutteen sekä pienentyneiden tonttien takia. Näissä pulpeteissa moni 2000-luvun nuori on istunut ensimmäistä kertaa koulun penkkiin.
Tämä vuonna 2006 valmistunut Espoon Kauklahdessa sijaitseva rivitalo suorastaan hehkuu 60-luvun henkeä! Ihanat värit ja selkeät linjat tekevät talosta hykerryttävän hauskan!
2000-luvun omakotitalot
Yksi 2000-luvun suurimmista asumiseen liittyvistä puheenaiheista oli niin kutsutta Nurmijärvi-ilmiö, kun lapsiperheet muuttivat kaupungin keskustasta Nurmijärvelle – tai muualle maailman reunalle – etsimään leppoisampaa elämää suurempien neliöiden keskelle omakotitaloon. 2000-luvulla omakotitalojen neliömäärät kasvoivatkin keskimäärin yli 20 neliömetriä verrattuna 90-luvun pytinkeihin, vaikka makuuhuoneet pienenivät pienenemistään!
Omakotitalorakentamisessa pyrittiin energiaa säästäviin, jopa täysin omavaraisiin passiivi- ja nollaenergiataloihin, joita itse skepisesti nimitän limupullotaloiksi. Arkkitehtuurissa painottui monitasoiset katot ja suuret ikkunat. Vuosituhannen alun sisätiloja hallitsi mielipiteitä jakavat madalletut katot kirkkaine spotteineen ja vaaleat pinnat tehosteseinineen.
Tämä Espoon Tuomarilassa sijaitseva vuoona 2008 valmistunut talo on suorastaan 2000-luvun omakotitalojen symboli: valkea, kaksikerroksinen pulpettitalo valtavine ikkunoineen kertoo vahvasti tarinaa selkeämmästä uudesta vuosituhannesta. Uudet omakotitaloalueet vilisevät tämän kantaisän lukuisia kopioita ja onhan talo kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Pehmeät puun sävyt piristävät ihanasti valkean kliinistä sileää rappauspintaa.
Arkkitehti Teemu Kurkelan suunnittelema täysin uniikki upean rouhea helmi on kohonnut Helsingin Marjaniemen korkeimmalle paikalle vuonna 2004. Talo lähentelee eniten 60-luvun rakenteita korostavaa talosuunnittelua kuin mikään muu vastaan tullut 2000-luvun talo. Mutta onko talon arkkitehtuuri sitten 2000-lukua vai vain 60-luvun kopioimista? Kolme kerrosta, kattoparveke ja kivat yksityskohdat kruunaavat upean kokonaisuuden. Muuttaisin!
2000-luvun talo on kuin kaapin perälle jäänyt haalistunut mainosteepaita; suht uusi, mutta muodista mennyt ja siksi vähän tylsä ja nolo. Nollarin taloihin ei ole vielä tarttunut nostalgisia fiiliksiä ja kaikki talot tuntuvatkin vain ihan kivoilta, ihan näteiltä ja ihan mukavilta. Vaufiilis jää kokematta ja se hukkuu laimeuden aaltojen alle noustakseen surullisesti huulille vain kun hintalapussa on liian monta miljoonaa.
Sisältä lähes kaikki asunnot ovat tismalleen toistensa kopioita: valkoista, valkoista ja vielä vähän valkoista – sekä pikkiriikkisen harmaata! Onko uusi vuosituhat pitänyt aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä? Olemmeko luoneet nahkamme ja näin ollen valmistautuneet -superkliinisesti valkeisiin sonnustautuneina- kohtaamaan uuden vuosituhannen uudet sotkut ja sekamelskat?
Jos sinun sydämesi sykkii valkoiselle sisustukselle, käyhän inspiroitumassa kuvagalleriassa
Mitä mieltä te olette vuonna 2000-2009 rakennetuista taloista? Syntyykö sinulla ajan arkkitehtuurin kanssa shakki vai matti?
Mukavaa viikonloppua,
toivottaa Meilahdenmutsi
lähteet: Wikipedia: Suomi 2000-luvulla
Katso myös nämä
Yhteistyössä Swedoor
Yhteistyössä Metsähallitus
